counter free hit invisible
23. heinäkuuta 2014
Besalel ry
alavalikko
   Ensimmäinen ja viimeinen
   Kantakaa toistenne kuormia
   Rukous jouluna 2013
   Huutavan ääni erämaassa
   Menkää kaikkeen maailmaan
   Kirkkaudesta kirkkauteen
   Kauneimpia joululauluja
   Vuoden 2009 alkaessa
   Hätänumero
   Nainen ja palvelutehtävä (Ministry)
   Herraan luottavainen on turvattu
   Aivopesty
   Alkaako lähetyskäsky unohtua?
   Muistelen Pyhäinpäivää
   RUKOILKAAMME!
   Papin tieto ja ymmärrys
   Elina ja "inventaario"
   Terttu ja kynä
   Elina 30/07/06
   Elina 06/07/05
   Elina 12/04/05
   Elina 10/03/05

  etusivu
  palaute
  sivukartta
 
 Kirkkaudesta kirkkauteen

2. Kor. 3: 17 - 18

Aamulenkillä, puhdasta, valkeata vasta satanutta lunta, ihana auringon tuoma kirkkaus ympäröi kävelijää. Ihanaa ja kokemisen arvoista.

Seuraava aamu: sama kirkkaus, mutta katsellessani ympärilleni lumipenkkoja, siellä näkyy monia tummia epäilyttäviä kasoja. Edelläni kulkee äiti, lapsi vaunuissa, toinen pulkassa. Pikkutyttö ojentaa kättään ja antaa sen laskeutua lumeen ja kohta itkee katkerasti. Äidillä on kiire hoitopaikkaan ja matka jatkuu lapsen itkun ryydittämänä. Kukapa olisi arvannut kuinka lumen ja auringonpaisteen jälkeen tuli tuo likainen vaihe, joka varmasti vaikutti, että niin tyttö kuin äitikin oppi jotain uutta kävelytien kulkijoina.

Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on siinä on vapaus. Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka Henki.

Raamattu lupaa elämän tietä, joka johtaa kirkkaudesta kirkkauteen. Silloin kun peittämättömin kasvoin katselemme kuin kuvastimesta, me muutumme saman kuvan kaltaisiksi kun katselemme Herran kirkkautta Pyhän Hengen vapaudessa, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.

Kirkkaudesta kirkkauteen. Mitä siinä välillä? Äidillä ja tyttärellä se oli itkua ja pahaa mieltä koiran ulosteesta rukkasessa. Ehkä se oli muuttunut seuraavana päivänä jo iloksi kun oli opittu jotain pyörä- tai kävelytiellä kulkemisesta.

Näin se menee, kirkkaudesta kirkkauteen ja siinä kirkkauksien välillä jotain muuta. Harmautta, pimeyttä, tuskaa, luopumista. Sitä se itse kunkin kohdalla ajoittain on.

Missä Herran Henki, siellä on vapaus ja rohkeus uskossa kulkea rohkeasti se pimeä vaihe kirkkauksien välillä. Uskoen, että luottamuksemme vie meidät siihen mitä toivomme ja ojentaudumme sen mukaan mitä emme vielä näe; uutta kirkkautta kohti Herran Hengen vapaudessa, masentumatta ja lannistumatta. Joku ehkä pystyy käymään tuon matkan kapinoimattakin.

Kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra joka on Henki. Herra vie sinua ja minua kuin tuota nuorta äitiä ja tyttöä kasvun tietä kirkkaudesta kirkkauteen, oli siinä välillä mitä tahansa. Aina se kirkkauksien väli on kova koettelemus, mutta tuo taas suuremman kirkkauden ja siunauksen kokemisen kun taistelut on käyty läpi. Mennään rohkeasti, uskoen ja luottaen kirkkaudesta kirkkauteen ja Herra, joka on Henki, tekee työn meissä suunnitelmansa mukaan.

Elina Jääskeläinen